Historia
SEAS Suomi-Etelä-Afrikka-seura
Suomi-Etelä-Afrikka Seuran perustamispäivä on 22.1.1990, muutama viikko ennen Nelson Mandelan vankilasta vapautumista. Etelä-Afrikan vaikea demokratisoituminen oli tuolloin edessä ja seuran tavoitteena oli koota tukea demokraattiselle kehitykselle.
Seuran perustivat Etelä-Afrikka-aktivistit Börje Mattsson, Mikko Lohikoski ja Juha Rekola. Taustan seuralle muodosti Suomessa monivuotinen ja jatkuvasti laajentunut solidaarisuustoiminta, jonka tavoitteena oli tukea Etelä-Afrikan kansan taistelua apartheidia vastaan. Tärkeä askel tässä oli Eristetään Etelä-Afrikka -kampanja, joka oli aloitettu Rauhankasvatus-instituutin vetäjän Helena Kekkosen aloitteesta. Kampanjan tavoitteena oli osana maailmanlaajuista liikettä saada aikaan saarto, jossa kaikenlainen kanssakäyminen Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon kanssa lopetetaan. Saarto koski kauppaa, kulttuuria ja urheilua. Suomi olikin maailman ensimmäisiä maita, jossa ammattiyhdistysliikkeen toimesta ja tässä tapauksessa AKT:n johdolla, saatiin kauppasaarto toteutettua.
Kansainvälisellä solidaarisuus- ja boikottitoiminnalla oli merkittävä vaikutus järjestelmällisen rotuerottelun päättymisessä. Suomen solidaarisuustoiminta oli vetänyt puoleensa runsaasti apartheidia vastustavia ihmisiä, jotka tekivät aktiivista yhteistyötä maan vapautusliikkeen ANC:n kanssa. Tavoitteena oli rotusorron lopettaminen, tasa-arvo kaikkien eteläafrikkalaisten kesken ja vapaat vaalit. Nämä tavoitteet olivat keskeisiä myös toimintansa aloittavalla Suomi-Etelä-Afrikka-Seuralla, josta suunnitelmien mukaisesti kehittyi ystävyysseura Etelä-Afrikalle.
SEAS:n puheenjohtajina ovat toimineet monet nimekkäät ja yhteiskunnallisesti aktiiviset ihmiset. Ensimmäinen toimiva puheenjohtaja oli Kirkon ulkomaanavun Risto Lehtonen. Häntä seurasivat kansanedustajat Kimmo Kiljunen, Pertti Paasio, Liisa Jaakonsaari ja Arja Alho.
Viimeisimmät puheenjohtajat ovat olleet apulaisprofessori Suvianna Hakalehto ja valtiotieteen tohtori Pekka Peltola. Seuran nykyinen puheenjohtaja on Börje Mattsson.
Tärkein ja laajin yhteistyöprojekti SEAS:n ja pääasiassa eteläafrikkalaisten kirkon järjestöjen kanssa on ollut mikroyrittäjähanke, jonka aikana koulutettiin yli 5 000 eteläafrikkalaista pienyrittäjyyteen. Koulutettavat olivat pääasiassa naisia. Suomen ulkoministeriö tuki hanketta mittavalla summalla.
ANC - African National Congress
johti Etelä-Afrikan kansan taistelua vapauteen ja demokratiaan. ANC perustettiin v. 1912 nimellä South Africa Native National Congress edistäämään mustien oikeuksia. Vuonna 1923 järjestö muutti nimensä nykyiseen muotoonsa ja kehittyi rotusorron kiristyessä vähitellen useiden toimijoiden yhteisjärjestöksi. Järjestön toimintomuotona oli passiviinen vastarinta erityisesti uusia passilakeja vastaan. Uuden sukupolven astuessa 1940-luvulla esiin (esim. Walter Sisulu, Nelson Mandela, Oliver Tambo) ja rasismin muuttuessa järjestelmälliseksi apartheidiksi siirtyi myös ANC uusiin toimintamenetelmiin, joihin kuului joukkotoiminta lakkojen ja boikottien muodossa. Maan valkoinen hallitus vastasi laajalla pidätysaallolla, joka kattoi suuriman osan ANC:n johtajista.
Maaliskuun 21. päivänä 1960 valkoinen poliisi toteutti Sharpevillessä verisen joukkomurhan passi-mielenosoittajia vastaan: 69 kuoli, heistä 10 lasta ja lähes 200 haavoittui. Suurta osaa oli ammuttu selkään. Jatkotoimenpiteinä hallitus julisti poikkeustilan ja n. 20 000 henkilöä pidätettiin. Huhtikuun 4. päivänä ANC ja toinen mustien liike PAC ( Pan-African Congress) kiellettiin. ANC pysyi kiellettynä aina helmikuuhun 1990 asti. Sharpevillen joukkomurha ja ANC:n kieltäminen merkitsivät liikkeen siirtymistä maanalaiseen toimintaan ja samalla myös rajoitetusti aseelliseen vapautustaisteluun.
Tieto Sharpevillen verisistä tapahtumista ja liikkeiden kieltämisestä levisi ympäri maailmaa, ja herätti voimakkaan protestiaallon. Käytännössä tämä merkitsi myös varsinaisen antiapartheid- ja solidaarisuusliikken todellista syntyä.
Ensimmäisen kerran YK:n turvallisuusneuvosto tuomitsi 1. päivänä huhtikuuta yksimielisellä päätöksellä (äänet 9-0) Etelä-Afrikan harjoittaman rotuerottelupolitiikan. Tämä ei kuitankaan estänyt esim. Englannin ja USA:n Thatcherin ja Ronald Reaganin johtamina jatkamasta vihamielistä suhtautumistaan ANC: tä vastaan. Tosiasiassa USA poisti Nelson Mandelan maan terroristilistasta vasta v. 2008.....
Rivonian oikeudenkäynti
Vuosina 1962 ja 1963 Etelä-Afrikan poliisi pidätti suuren määrän ANC: n johtajia ja keskeisiä aktivisteja. Nelson Mandela vangittiin jo elokuussa 1962. Pidätettyjen joukossa olivat myös mm. Walter Sisulu, Oliver Tambo, Joe Slovo, Alfred Nzo, Govan Mbeki -ja ainoana valkoisena Denis Golberg. He kaikki olivat olleet aivan keskeisä ANC:n toiminnassa.
Rivoniassa Johannesbugin laitamilla 16 näistä johtajista olivat syytettyinä. Oikeudenkäynti alkoi 26. marraskuuta 1963. Kesäkuussa 11. 1964 oikeus tuomitsi kahdeksan heistä elinkautiseen vankeuteen. Tässä joukossa olivat mm. Sisulu, Mbeki, Goldberg ja Mandela. Kaikki istuisivat yli 22 vuotta ja suurimman osan ajasta Robben Islandin vankilasaarella. Goldberg istui valkoisille tarkoitetussa Pretoria Central Prison-vankilassa. Pisimmän ajan istui Mandela: 27 vuotta ja 8 kuukautta, kunnes hän 11. helmikuuta 1990 vapautettiin presidentti de Klerkin päätöksellä.
Rivonian oikeudenkäynnissä Mandola piti legendaarisen yli kolme tuntia pitkän puolustuspuheensa, jossa hän mm. lausui tunnetut sanansa:
"Olen taistellut valkoisten ylivaltaa vastaan ja olen taistellut mustien ylivaltaa vastaan. Olen vaalinut ihannetta demokraattisesta ja vapaasta yhteiskunnasta, jossa kaikki ihmiset elävät sovussa yhtäläisin mahdollisuuksin. Se on ihanne, jonka edestä toivon eläväni ja jonka toivon saavuttavani. Mutta jos on pakko, tämän ihanteen puolesta olen valmis kuolemaan."
Soweto 16. kesäkuuta 1976
Aamulla 16.6.1976 aloittivat nuoret mustat koululaiset Sowetossa protestin hallituksen päätöstä vastaan tehdä afrikaans koulukieleksi englannin rinnalle. He kokoontuivat marssiin alueen stadionille, jossa pidettäisiin protestitilaisuus. Marssiplakaateissa luki mm. " If we must do Afrikaans, Vorster must do Zulu"
( Vorster oli maan pääminister). Noin 20 000 koululaista osallistui protestiin. Poliisi vastasi raa'alla väkivallalla, ja avaamalla tulen suoraan nuoria kohti. Satoja tapettiin. Reaktioina poliisin väkivallalle syntyi ympäri maata mielenilmauksia, joihin myös joitakin valkoisia opiskelijaryhmiä liittyi.
Nuorten mustien koululaisten kapinalla Sowetossa kesäkuussa 1976 oli suuri merkitys apartheidin kaatamisessa. Se osoitti, että vaikka merkittävä osa vanhoista johtajista ja aktiiveista istuivat vankilassa, oli kasvanut uusi sukupolvi, joka oli valmis jatkamaan taistelua oikeuksiensa puolesta. Ja vaikka vielä kestäisi monta vuotta ennen tavoitteen saavuttamista (rasistisen järjestelmän lopettaminen ja edellytysten luominen uudelle tasa-arvoiselle valtiolle), osoitti nuoriso toiminnallaan ja rohkeudellaan, että uusi ja monella tavalla ratkaiseva vaihe taistelussa oli alkanut.
Kesäkuun 16. on nykyisin kansallinen juhlapäivä Etelä-Afrikassa.